Taksinkuljettava jättää invalidin kadulle

Perjantai 11.6.2010 klo 15:42 - Marko Heinonen

 

Taksinkuljettaja jättää invalidin kadulle?

Luin tuossa kotiin tultuani Kulmakunta nimistä lehteä (9.6.2010) ja havaitsin siellä yllä olevan otsikon.
Juttu käsitteli aihetta, että mitä invataksi saa/voi veloittaa pyörätuoliasiakkaan kuljetuksesta, jossa asiakas menee kohteeseen, jossa on portaat eikä hissiä tms apuvälinettä.

Invalidiliitto on uutisen mukaan mielestäni puolittain oikealla asialla. Invalidiliitto nimittäin vaatii, että pitää lailla säätää millaisen maksun invataksi saa ko tyyppisestä keikasta veloittaa. Tällä hetkellä tilanne on villi, eli taksi ei saa periä  kuin taksalain mukaisia maksuja, eikä kyseiselle ns porrasvedolle ole hintaa määritelty.

Itse ajoin useita vuosia invataksia 1990-luvun puolivälissä ja jo tuolloin tämä asia aiheutti kuljettajien keskuudessa päänvaivaa.

Itse olen aina pohtinut asiaa täysin toisesta näkökulmasta. Nämä näkökulmat ovat potilasturvallisuus ja kuljettajan oikeusturva.

Ajatellaanpa porrasvetoa asiakkaan ja kuljettajan näkökulmasta. Lähdetään siis vetämään pyörätuolissa kiinni olevaa henkilöä YHDEN kuljettajan toimesta esim toisessa kerroksessa olevaan kerrostaloasuntoon.
Nämä keikat ovat invatakseille arkipäivää. Kuljettajat varmasti osaavat tekniikan vuosien kokemuksella. Huonoselkäiset eivät yleensä invatakseja aja, koska työhön sisältyy niin paljon erilaista nostamista ja avustamista, ettei siinä huonoselkäinen viikkoa pärjää. Siis lähtökohdat näiltä osin ovat ok.

Porrasvedossa on kuitenkin näiden lisäksi lukuisia riskejä. Pyörätuolin kahva voi pettää, renkaan akseli voi pettää, kahvan irtonainen kumi voi irrota, portaissa voi olla jotain liukasta, kuljettaja voi astua harhaan tai jopa niinkin yksinkertainen asia, että kuljettaja itse on jo tasanteella ja asiakas vielä tuolin kanssa portaissa ja joku avaakin vauhdilla oven välikerroksessa.

Lopputulos on todella ikävää sekä kuljettajalle että asiakkaalle. Huonoimmassa tapauksessa asiakas kierii portaat alas ja alatasanteella ei olekaan edessä seinä vaan muodikas lasitus ulos pihalle. Tuloksena vähintään murtumia ja viiltoja laseista, saatikka niitä vammoja jos asiakas ei pysähdykään laseihin, vaan jatkaa matkaansa kadulle saakka.

Asiakkaan vammat ja tuskat lisääntyvät entisestään. Sitten etsitään syyllistä ja sehän löytyy helposti, kuljettajan penkiltä.

Lakiin pitäisi mielestäni saada pykälä, että porrasvetoja ei saa tehdä yksinään, vaan on oltava aina kaksi, toinen ylä- ja toinen alapuolella tuolia. Taksapäätöksen muuttamisen pitää lähteä siitä, että mitä tämä paikalle vain avustamaan ilman kyytiä tullut taksi saa ko tehtävästä veloittaa. Toki myös asiakaan tuoneen kuljettajan pitää saada tehtävästä lisäkorvaus. Tässä pitäisi nyt AKT:n ja Invalidiliiton olla hereillä ja tiukkana. AKT:n tulisi vaatia seuraavaan työehtosopimukseen maininta, että kuljettaja EI SAA porrasvetoja tehdä yksin. Tämän jälkeen lainasäätäjän on pakko löytää menetelmä ja hinta, jolla tuo toinen paikalle tuleva taksi saa korvauksensa.

Kun itse ajoin taksia, niin kieltäydyin jyrkästi porrasvedoista. Toki joku minulle jos joku tokaisi että:” mitä ajat invataksia, jos ei selkäsi kestä porrasvetoja?” Mutta kuten kirjoitin, ei se aina ole siitä selästä kiinni.

Marko Heinonen

Torikauppaa ja kauppahallia

Perjantai 7.5.2010 klo 21:51 - Marko Heinonen

Torikauppaa ja kauppahallia

ja torikaupan tulevaisuuden kannalta pitäisi ottaa jos ei tuumaustauko, niin ainakin vaihtoehtoisia suunnitelmia harkintaan.

Väki vanhenee, niin kuin tapana on.  Valitettavasti samalla se osa turkulaisia, joilla on torilla ja kauppahallissa käymisen ja asioinnin perinne vähenee väistämättä. Tällä tarkoitan perinnettä jossa ko paikat ovat muutakin kuin kahvipaikkoja kerran, pari vuodessa. 1960 luvulla ja myöhemmin syntyneillä ei valitettavasti ole perinnettä, jossa käytäisiin säännöllisesti torilla tai kauppahallissa ostoksilla. Tästä syystä on selvää, että perinteiset torikauppiaat ovat selvästi torilla vähentyneet, lieneekö tänä päivänä torilla kauppiaita puoliakaan siitä kuin lapsuudessani 70-luvulla.

Mielestäni tämä asia pitäisi ottaa huomioon kun suunnitellaan torin pintaremonttia ja torin tulevaa käyttöä. 2020-luvulla toria käyttävien määrä on nähdäkseni pieni ja uskon, että yhdistämällä torikauppa ja kauppahalli saadaan molemmat perinteet edes jotenkin säilytettyä. Olisi mielestäni aiheellista miettiä vaihtoehtoa, jossa torikauppa siirtyy pysyvästi kauppahallin pihalle. Tämä edellyttää sitä, että kaupunki ostaa hallin parkkipaikan ja Eerikinkadun välissä olevan matalan liikerakennuksen ja purkaa sen pois. Näin saadaan hallinpiha avattua Eerikinkadulle. Samalla piha suljetaan pysyvästi autoilta. Tällä tavalla saamme hallin pihalle mahtumaan kohtuullisen suuren määrän perinteisiä torikauppiaita myymään kalaa, maataloustuotteita, leipää ja kukkia. Samalla uskon että torin ja kauppahallin yhdistäminen on omiaan lisäämään asiointia molemmissa ja samalla pelastamaan nämä hienot perineet.

Tässä tapauksessa torista voitaisiin tehdä turkulaisille paikka monenlaisille ulkoilma tapahtumille. Torista voitaisiin tehdä puistomaisempi keidas aivan keskelle kaupunkia. Paikka jossa olisi esiintymislava, kahviloita, penkkiryhmiä ym.

 

Se mitä on torin alla in eri asia. Tarvitaanko sinne parkkihalli, mielestäni ei.  Puolalanmäen alla kalliossa on vielä tilaa laajentaa Louhea. Tällöin keskustan liikenne todella pienenee, koska sisään meno ei ole keskustassa. Kävelymatka Louhen ulosmeno aukoista liikkeisiin ei ole pidempi kuin automarkettien parkkihalleistakaan. Enkä usko, että sama väki joka käyttää automarketteja ja keskuksia kuitenkaan helposti siirtyy asioimaan keskustassa. Erona on kuitenkin liikkeiden hajanaisuus ja se että kauppakeskuksista saa sujuvammin ja enemmän kerralla. Eivät keskustan tavaratalojen ruokaosastot pysty nykyisillä puitteillaan kilpailemaan kauppakeskusten ruokakauppojen kanssa.  Näin ollen toriparkkia on turha rakentaa sillä perusteella, että se lisää keskustan ostovoimaa. Louhen ja toriparkin ulos tulo aukot tulisivat olemaan 50-100 metrin päässä toisistaan. Onko tämä se metrimäärä, jolla keskusta pelastetaan. En usko.

 

MARKO HEINONEN

 

 

 

 

 

Hallinnon keventämistä turkulaisittain

Perjantai 7.5.2010 klo 0:07 - Marko Heinonen

 

 

Hallinnon keventämistä turkulaisittain

Yksi kuluvan kuntavaalikauden tavoitteita Turussa on hallinnon keventäminen. Itse laskin aikanaan aiheesta leikkiä toteamalla :” Ettei vain tämä keventämien jäisi muutamien virkamiesten painonpudotuksen varaan.”.

Joulukuussa 2009 valtuusto äänesti varhaiskasvatuksen siirtämisestä opetustoimen alaisuuteen, äänestystulokseen en sen enempää ota kantaa, kuin toteamalla, että itse olen yhdistämisen kannalla.

Samaisen vuoden joulukuussa kaupunginhallituksessa oli käsiteltävänä varhaiskasvatuksen siirto opetustoimeen ja sen aiheuttamat muutokset. Tuohon sisältyi yhtenä osana uusi virka, varhaiskasvatuksen palvelujohtajan virka. Karkeasti eritellen palvelujohtajan tehtävänä olisi hoitaa  tilaaja-tuottajamallin vaatimien sopimusten laadinta hallintokunnan ja päiväkotien välillä, eli siis tehdä sopimuksia viraston ja päiväkotien välillä päivähoidon hoitamisesta.

Tällä hetkellä, kun varhaiskasvatus vielä kuuluu sosiaali- ja terveystoimen alaisuuteen, tehtävää siellä hoitaa palvelujohtaja, jolle kuuluu myös nuoret aikuiset.

Viran perustaminen tuli opetuslautakunnan käsittelyyn maaliskuussa 2010. Opetustoimen nykyinen virkamiesjohto lausui kantanaan lautakunnalle, että ko virkaa ei välttämättä tarvita, vaan nykyinen johto pystyy virkatyönä tekemään palvelujohtajalle määritellyt tehtävät. Osaa lautakunnan jäsenistä, myös syystä, hämmästytti seikka, että sote:n palvelujohtajan nykyiset tehtävät jaetaan kahdelle ihmiselle. Eli onko nykyinen palvelujohtaja todella tehnyt kahden ihmisen työt ja todella paljon ylitöitä, vai onko meillä seuraavaksi, sekä opetus- että sosiaalitoimessa täyttä palkkaa, jopa korkeata sellaista, nauttivat palvelujohtajat joilla ei kuitenkaan ole töitä kuin osa-aikaisesti ?

Opetuslautakunnassa asiasta äänestettiin ja äänestystulos oli 7-3, vain kokoomus kannatti virkaa.
SDP, vasemmistoliitto, vihreät ja RKP vastustivat. Itseäni ilahdutti tulos ja ajatus siitä, että tämän viran tuomat 100 000 euron vuosittaiset kulut voidaan käyttää suoraan lasten hyväksi.

Eivät asiat taasKAAN sujuneet, kuin elokuvissa ja päiväunissa. Apulaiskaupunginjohtaja Maija Kyttä käytti otto-oikeuttaan ko päätökseen kaupunginhallituksen kokouksessa 27.huhtikuuta 2010.

Tuossa kokouksessa kaupunginhallitus yksimielisesti päätti perustaa ko viran, eli ilmeisesti heillä oli viran tarpeellisuudesta parempaa tietoa kuin hallintokunnalla, jolle asia kuuluu.

Omasta mielestäni tuolle 100 000 eurolle olisi todella muutakin käyttöä, samalla rahalla saataisiin esim kaksi koulupsykologia tai kolme koulunkäyntiavustajaa.

Haluaisin kuulla Maija Kytältä ja kokoomuslaisilta luottamushenkilöiltä vilpittömän vastauksen kysymykseeni. ”Miksi kaupunkiin väkisin ajettiin johtajan virkaa, jonka ko hallintokunnan virkamiesjohto on todennut täysin tarpeettomaksi?.”

MARKO HEINONEN

 

Muutetaan pääsääntöä

Keskiviikko 13.1.2010 - Pertti Paasio

MUUTETAAN PÄÄSÄÄNTÖÄ

Aselain tiukentamisesta on viime aikoina käyty laajaa keskustelua, jonka taustatekijöinä ovat traagiset joukkomurhat oppilaityoksissa sekä se varmaan aika monen yllättänyt tosiseikka, että Suomessa on asukasta kohti enemmän aseita kuin juuri missään muualla. Keskustelun sävyt ja painotukset kertovat  myös kulttuurista, jolle on ominaista aseiden omistamisen oikeutta puoltavat ja rajoituksia vastustavat mielipiteet.

Metsästys ja ampumaurheilu ovat aseiden omistamista ja hallussapitoa puoltavien argumenttien kärjessä. On syytä muistaa, että keskustelu käydään pääasiassa ja ansisijassa käsiaseiden, siis pistoolien, hallussapidon oikeudesta.

Kumpikin perustelu ontuu pahasti. Automaattipistoolilla ei metsästetä. Metsästys valvontaorganisaatioineen, koulutusjärjestelmineen ja järjestöineen ei ollenkaan kuulu tämän keskustelun piiriin. Siihen ei oikeastaan kuulu myöskään ampumaurheilu; ei sitäkään automaattipistooleilla harrasteta. Kilpa-aaseet ovat erikoistekoa.

Sen sijaan, että mietitään, millä perusteella aseenkantolupa voidaan evätä, olisi perusteltua muuttaa pääsääntöä siten, ettei käsiaseen hallussapito olisi ollenkaan luvallista. Erityisen painavat syyt, esim poliisin virka, voisivat olla poikkeamisen perusteluina. Tällöinkin anojana olisi työnantajaviranomainen, ei ykistyinen henkilö.

Miksi ihmeessä kenelläkään yksityisellä kansalaisella piotäisi saada ollaa hallussan pistooli? Mitä sellaisella tekee? Viittaukset itsepuolustukseen ovat tv-sarjakultuurria, jolla ei todellisuuteen ole yhteyttä.

PERTTI PAASIO